Keef Baker - Pure Language (mCD)
Ad Noiseam, 2006
Varsin hyvän vastaanoton saaneen The Widnes Yearsin ja sitä seuranneen remix-levyn jälkeen, Keef Baker päätti piti inspiroivan tauon. Pure Language on ensimmäinen elonmerkki parin vuoden hiljaiselon jälkeen ja se toiminee myös maistiaisena alkuvuodesta 2007 ilmestyvälle uudelle täyspitkälle.
Siinä missä The Widnes Years oli vahvasti Gridlock-vaikutteista, hieman breakcoreen kallellaan ollutta IDM:ää, on Pure Language merkittävä käännös rauhallisempaan, akustisempaan ja orgaanisempaan tyyliin, jonka vertailua hieman samanlaisen askeleen ottaneeseen Bitcrushiin on hankala välttää. Vaikka elektroniset IDM:stä ja downtemposta ammentavat, paikoitellen nopeiksikin yltyvät rytmit luovat pohjan, kappaleita kuljettavat kuitenkin merkittävissä määrin oikeilla soittimilla tuotetun kuuloiset kauniit äänimaailmat, jotka väistämättä tuovat musiikkiin (post-)rock sävyjä. Pure Languagelta voikin poimia niin kitaraa kuin bassoakin, kumpaakin sekä akustisena (The Middle), että sähköisenä (Straw Overcoat), pianoa (Psychiatric Credit), jousia, perkussioita ja naisvokaaleja (Certainty). Nämä elementit on kuitenkin yhdistetty taidokkaan saumattomasti elektronisiin ääniin ja tämän puolen Keef Baker ehdottomasti hallitsee. Sen sijaan se mikä ei toimi, ja jonka sivuprojekti Sharps Injury jo osoitti, on särön käyttö, joka on väkinäistä ja tekee äänimaailmasta vain tuhnuisempaa. Tämä korostuu erityisesti levyn ainoassa varsinaisessa heikossa raidassa Chance. Sen naisvokaaleja hyödyntävä popahtava breakbeat on jo muutenkin levyn tylsintä antia, mutta varsinaisesti sen pilaa keskivaiheille sijoitettu täysin irrallinen digitaalinen melu, joka tekee siitä lähes kuuntelukelvotonta. Onneksi teennäistä raskautta kappaleisiin tuovan särön käyttö on kuitenkin ymmärretty pitää kurissa, eikä se siten pääse häiritsemään muuten tasokasta levyä.
Jo mainitun Bitcrushin ohessa levyn introspektiivinen ja kaunis yleisilme tuo hyvällä tavalla mieleen Beefcaken, joskaan aivan samanlaiseen tunnelataukseen, saati sitten kekseliäisyyteen Keef Baker ei yllä. Tästä huolimatta Pure Language on laatujulkaisu, joka ansaitsee paikan IDM:n ystävien levyhyllyissä. Sen vahvuus ja identiteetti on tavanomaista monipuolisemmalla instrumentaatiolla tuotetuissa kauniin surumielisissä kappaleissa, jotka kuitenkin juuri monitahoisuutensa takia vaativat kuulijalta kärsivällisyyttä.
---
-vtl